{{ result.type_rendered }}
Tarve asunnon kosteusmittaukseen lähtee yleensä asukkaan epäilyksestä. Myös asuntokaupan ja isomman remontin yhteydessä tai yksittäisen vahingon sattuessa toteutetaan kosteusmittauksia.
Asunnossa tai kylpyhuoneessa ei ole tarvetta mitata kosteutta ennalta määritellyin väliajoin. Asuntokauppa, kylpyhuoneremontti, vesivahinko tai asukkaan epäilys kosteusongelmista ovat yleisimpiä syitä kosteusmittaukseen. Vaikka sisäilma- ja kosteusongelmista puhutaan nykyisin paljon, ei taloyhtiöissä toteutetuissa kosteusmittauksissa ole kuitenkaan nähtävissä erityisiä nousupiikkejä.
Jos osakas epäilee kosteusongelmaa, tulee hänen olla yhteydessä isännöitsijään, joka tilaa kosteusmittauksen. Asuntokaupan yhteydessä taloyhtiö ei vastaa kosteusmittauksesta vaan se tulee tilata yksityiseltä kosteusmittauksiin erikoistuneelta toimijalta.
Kosteutta voidaan mitata pinta- tai rakennemittauksella. Pintakosteusilmaisimen avulla kuivan kohdan arvoja verrataan pintaan, jossa kosteutta epäillään olevan. Pintakosteusmittari mittaa sähkön johtavuutta: kostea pinta johtaa sähköä paremmin kuin kuiva pinta. Aukottomia tuloksia ei pintakosteusmittauksella kuitenkaan aina saa – pintakosteusmittari kun ei kerro, missä kosteus on. Kosteuden ei kuulu olla vesieristeen alla, mutta eristeen päällä sitä aina luonnollisesti on. Mitattavan pinnan materiaalikin vaikuttaa tuloksiin. Näistä syistä mittaajan ammattitaito on erittäin tärkeässä roolissa mittaustuloksia arvioitaessa.
Rakennekosteusmittauksia tehdään, mikäli pintakosteusmittauksessa on herännyt epäilys, että kosteutta löytyy rakenteista. Tällöin mittaus toteutetaan rakenteen sisällä esimerkiksi poraamalla pintaan muutaman sentin syvyiset reiät. Poramittaus rikkoo aina myös vesieristeen – siksi se toteutetaan vain painavin perustein.
Vaikka pintakosteusmittauksen voi periaatteessa tehdä myös itse, kannattaa kosteusmittausasioissa kääntyä kuitenkin aina ammattilaisen puoleen. Ammattilainen osaa tulkita pintakosteusmittarin antamia lukuja ja analysoida niitä suhteessa mitatun pinnan materiaaliin.
Kosteusmittaus pyritään toteuttamaan aina riittävän laajasti, mutta turhia toimenpiteitä välttäen. Tärkeää on pitää kaikki osapuolet taloyhtiö hallituksesta asukkaaseen kartalla mittauksen vaiheista ja toimenpiteistä. Yksittäiset pintakosteusmittaukset toteutetaan yleensä tuntiveloituksella, laajemmat kokonaisuudet erillisen tarjousmenettelyn kautta.
Ennen kosteusmittauksen toteutusta mittaville pinnoille ei saa joutua vettä. Mitä pidempään mitattavat pinnat saavat kuivua ennen mittauksen suorittamista, sitä tarkempi mittaustuloskin on. Mittavan tilan on kuitenkin oltava vähintään kaksi vuorokautta käyttämättä niin, ettei mitattaville pinnoille pääse vettä.
Kun mittaus on suoritettu, siitä toimitetaan taloyhtiölle raportti toimenpide-ehdotuksineen.
Jatkotoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi porareikämittaus, mahdolliset rakenteen avaukset tai tilanteen seuranta, jolloin kosteus uudelleen mitataan tietyn väliajan jälkeen. Paras vaihtoehto tietenkin on, että kaikki on kunnossa eikä taloyhtiön tai osakkaan tarvitse ryhtyä minkäänlaisiin toimenpiteisiin.
Mitä jos kosteutta sitten löytyy, kuka on vastuussa? Taloyhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvat talon rakenteet, osakas vastaa asuntonsa pintamateriaaleista. Kosteusvaurioissa maksaja on se, joka vaurion on aiheuttanutkin. Jos asukas rikkoo suihkuseinää asentaessaan kylpyhuoneen vesieristeen, on hän vastuussa myös syntyneistä kosteusvaurioista. Kosteusvaurioita kartoittaessa onkin tärkeää selvittää aina vaurion syy. Toki joskus käy niinkin, että ilmiselvää syytä ei yksinkertaisesti löydy, jolloin vastuuasiat ovat tapauskohtaisia.